Asumme maaseudulla Koivu ja tähti -sadun
kotipitäjässä Karjalohjalla.
Perheessämme on tällä hetkellä viisi pitkäkarvaista
kääpiömäyräkoiraa ja pentueita vuoden, parin välein.
Esisijaisena tavoitteenamme on, että pennut saisivat
elämänsä eväiksi hyvän luonteen ja terveyden.
Kaikki koiramme ovat selkäkuvattuja.

Olen suorittanut Suomen Kennelliiton

- Kasvattajan peruskurssin
- Kasvattajan jatkokurssin
-Jalostusneuvojan peruskurssin

Tämän sivun kuvissa on koiriemme kasvuympäristöä.

Kuvassa talomme pellolta päin katsottuna.
Vas. navetta, pikkuinen kudontatupa,
puuliiteri/autotalli ja
talon edessä pieni lasikasvihuone.

Täällä vartioin minä, ugh!

Satavuotias koivu on saanut huuruhunnun hartioilleen, navetta nukkuu; ilmassa on keskitalven kirpeyttä.

Pihamökki odottaa uutta kesää lintuineen ja aurinkoineen.

Perhoset rakastavat punahattuja! Neitoperhojen upeat siivet hehkuvat auringossa

Syysleimut ilahduttavat väriloistollaan koko loppukesän.

Koirankoppi uinuu lumivaippa harteillaan. Desi ottaa kaiken ilon irti talvesta.

Hiljaisuus lepää peltojen yllä. Aurinko paistaa alhaalta. On sydäntalvi.

Vain jäniksen jälkiä kinoksissa. Keskipäivän hämärä on pysähtynyt pihamaalle.

Marraskuinen laskeva aurinko antaa parastaan ja luo upean tulimeren pihametsän taakse.

Kotiniityllä laiduntavat peurat ja hirvet. Usein niillä on vasojakin mukana. Kuva on otettu keittiön ikkunasta.

Töyhtöangervot istutti mummu aikoinaan ja ne kukkivat ihan valtoimenaan joka kesä.

Luoja loi koiran,
mutta ihmisen tehtävä on pitää
sen häntä heilumassa!
(ja silmä vilkkumassa)